Tekstit

Ota kantaa tyhjäpää!

Ota kantaa tyhjäpää! Teatterimaailmassa kiivas keskustelu kantaaottavuuden ja tyhjännaurattamisen vastakkainasettelusta on ollut käynnissä niin kauan kuin olen teatterialan keskusteluja seurannut ja varmasti vielä pidempään. Samaa sotaa käydään TV-ohjelmien sisällöstä. Siksi suurella mielenkiinnolla ja hieman huvittuneena olen seurannut sitä samaa keskustelua suomalaisessa stand up -skenessä, kun se ryöpsähti valloilleen vähän vajaa kaksi vuotta sitten. Ne koomikot, […]

Ota kantaa tyhjäpää! Read More »

Varo kehumasta toista ihmislasta

Heti alkuun tunnustan. Olen kateellinen ihminen. Tai ainakin lapsena olin, mutta edelleenkin sisuksissa muljahtaa, jos näen jonkun saavan jotain mitä minä haluaisin (ja omassa päässäni ansaitsisin). Hetkeksi. Monien elämänhallintaoppaiden jälkeen olen saanut sen tunteen pieneksi eikä se millään tavalla hallitse elämääni. Onko se sitten koskaan hallinnut? Ei varmaan. Mutta selkeästi suurempi se tunne oli aikaisemmin.

Varo kehumasta toista ihmislasta Read More »

Pidä traumoistasi huolta

Olen vakuutunut, että koomikko, esiintyjä, käsikirjoittaja, sanoittaja, ohjaaja tai oikeastaan kuka tahansa taiteilija (kyllä, lasken osittain koomikot myös tähän kastiin) tarvitsee traumaattisia elämänkokemuksia. Ymmärtääkseen ihmistä, täytyy käydä läpi paljon ja tuntea paljon. Ollakseen hyvä taiteilija, EI tarvitse kuitenkaan kärsiä. En usko siihen, että vain onnettomat ihmiset voivat olla hyviä taiteilijoita. Kokemuksistaan voi ammentaa, mutta ei

Pidä traumoistasi huolta Read More »

Ootsä niinku Niko Kivelä?

Ehkä johtuu ikuisesti kolhiintuneesta itsetunnostani tai sitten siitä, että olen järkevä, etten koskaan koe tietäväni asioista tarpeeksi. Voisin antaa fiilispohjalta useitakin lausuntoja esimerkiksi politiikasta tai etenkin maailman tilanteesta, joka valuu tällä hetkellä aina vain alemmas. En kuitenkaan anna, koska tiedän, etten tiedä asioista tarpeeksi. Luulen, että esittävän taiteen maailma on siihen kuulumattomalle niin suuri mysteeri,

Ootsä niinku Niko Kivelä? Read More »

Elinikäinen häpeä

Luullakseni tai oikeastaan toivoakseni jokainen stand up -koomikko on hyvin läheisissä väleissä häpeäntunteen kanssa. Se on jotain, johon olemme usein tutustuneet jo lapsena. Omalla kohdallani voimakkaimmat muistoni lapsuudesta liittyvät tilanteisiin, jossa olen tuntenut häpeää. Teini-iästä muita tunteita on vaikea erottaa, sillä luullakseni joka tunne sisälsi sivutuotteena häpeäntunteen. ”Miks mä oon tällainen, miks mä en oo

Elinikäinen häpeä Read More »

”Tissit” mainittu

Jos olisin saanut pennin joka kerta, kun mua kutsutaan ”hyväksi jätkäksi”, olisin upporikas. Tai no ainakin muutamia pennejä olis tilille kertynyt. Ja pakko myöntää, nuorempana tämä ilmaisu hiveli mieltäni. Olen yksi jätkistä, minun täytyy olla siis arvokas. Se ei tunnu hyvältä enää.   Viime keväänä eräs nuorehko nainen epäili saaneensa synnytyslaitoksella väärän sukupuolen, koska hänen

”Tissit” mainittu Read More »

Kuinka vaikeeta tää nyt muka voi olla?

Stand up -komiikka, viihteen vaikein laji. Näin sanottiin muistaakseni Naurun Tasapainon alkuspiikissä. Ja onhan se. Tavallaan. 37-vuotiaana sinkkunaisena keksin muutamia huomattavasti vaikeampia asioita. No. Ne nyt ei oikeastaan liity viihteeseen millään tavalla, mutta päätin listata ne kumminkin. Stand up -komiikkaa vaikeammat asiat (minulle) 1) Itsehillintä lasten kanssa 2) Kaikki mikä liittyy tietotekniikkaan 3) Kurinalaisuus työskentelyn

Kuinka vaikeeta tää nyt muka voi olla? Read More »

Finaalin jälkeistä elämää

Robert Pettersson meni ja voitti Naurun tasapanon finaalin viime lauantaina. Se oli huikeeta. Tiesin, että Roope on saanut paljon faneja, mutta silti voitto oli yllätys meille kaikille. Arvostan suunnattomasti kaikkia finalisteja, joten  olisin ollut iloinen jokaisen voitosta. Elokuu on puolessa välissä ja se tarkoittaa sitä, että kesän sluibailu on ohi. Nyt alkaa kaikki. Ohjaustyöt, koulu

Finaalin jälkeistä elämää Read More »