Jos olisin saanut pennin joka kerta, kun mua kutsutaan ”hyväksi jätkäksi”, olisin upporikas. Tai no ainakin muutamia pennejä olis tilille kertynyt. Ja pakko myöntää, nuorempana tämä ilmaisu hiveli mieltäni. Olen yksi jätkistä, minun täytyy olla siis arvokas. Se ei tunnu hyvältä enää.
Viime keväänä eräs nuorehko nainen epäili saaneensa synnytyslaitoksella väärän sukupuolen, koska hänen juttunsa ovat niin härskejä ja pervoja, hänen täytyy siis olla mies. Ja niinhän se on. Nainen ei missään nimessä ole normaali, jos hänellä on härskit jutut. Olenpa kuullut useitakin kertoja (viimeisen kerran eräässä suomalaisessa arvostamassani viihdeohjelmassa), että naiset jotka puhuvat seksistä yrittävät miellyttää miehiä! Muutenhan tämä ei olisi mahdollista.
Rakkaat ihmiset. Sanon teille tämän. Minä puhun seksistä, koska pidän siitä. Se on usein ajatuksissani. Pervot ja härskit jutut naurattaa minua, usein enemmän kuin monet muut jutut. Pervoja, härskejä, likaisia ja outoja ajatuksia piipahtaa mieleeni tuon tuostakin. Siksi niistä osa myös pääsee ulos suustani. Ne huvittavat minua. Siksi puhun niistä myös lavalla. Mun stand up on, mitä minä olen.
Ja olen nainen, joka
- rakastaa kenkiä ja mekkoja ja laukkuja
- rakastaa romanttisia elokuvia
- tykkää nykyään vähän meikata ja kihartaa tukkansa
- itkee todella usein liikuttuessaan todella usein
- omistaa tissit (tosin elämää nähneet)
Olen myös nainen, joka
- elää jatkuvassa epäjärjestyksessä
- ei ymmärrä sisustamisesta eikä ruoanlaitosta
- nauraa kovempaa kuin moni muu
- puhuu rivouksia ja kiroilee
Joten rakkaat naiset: Olkaa juuri sellaisia kuin olette! Sama käsky koskee myös miehiä. Mitä jos lokeroinnin sijaan, oltais vaan ihmisiä?